Tyhjyydessä, siellä missä ajatukset loppuvat,
hallitsematta kohdataan pelko kuolemasta.

Merkityksettömyys antaa tilaa elämälle,
pelottomuus on merkityksettömyyttä.

Ellei ole mitään menetettävää,
elää täyttä kokonaisuutta.

Kuinkahan monta kertaa tänne synnytään?
Yhden elämän aikana uudelleen ja uudelleen,
pieniä ja suuria syntymiä.

Jokaisessa niistä pala ihmeellistä alkua,
samalla jo olevalle merkityksellistä jatkoa.

Maailma yllätti minut tänään.

Jokin suuri sisäinen hengitys on liikkeellä.

Meri kohisee kuin koski, aallot lyövät koko voimallaan juurtuneisiin jalkoihin.
Juurissa on voimaa, kestävät, ja uusia versoja leviää valtoimenaan ylöspäin.
Monia epäselviä käänteitä, suorastaan kuplivaa jännitystä.

Kuitenkin, pala sitä elämää, jonka olen valinnut.

Ja hengitystä,
hetkestä toiseen.

Vanhat tekstit ovat nyt vanhoja, menneet menneitä.
Lentolupakirja tuntuu kuitenkin kotoisalta ja tyhjilläänkin se luo vain tilaa uusille kuvioille.

Hengitellään kaikessa rauhassa, maailma on avoinna jälleen.