torstai 8. lokakuuta 2015

Jokin suuri sisäinen hengitys on liikkeellä.

Meri kohisee kuin koski, aallot lyövät koko voimallaan juurtuneisiin jalkoihin.
Juurissa on voimaa, kestävät, ja uusia versoja leviää valtoimenaan ylöspäin.
Monia epäselviä käänteitä, suorastaan kuplivaa jännitystä.

Kuitenkin, pala sitä elämää, jonka olen valinnut.

Ja hengitystä,
hetkestä toiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ajatuksia jaettavaksi?