keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Monta mennyttä sanaa makaa paikallaan, ne eivät suostu tulemaan julki. Kriittisyys on asuttanut mieleni ja olen hyvin paljon jyrkempi kirjoituksiani kohtaan. Se on surullista, sillä lentolupakirjan idea on heittäytyminen ja sanojen hauska pursottaminen maailmaan. Ajattelu ja pohdiskelu, ei niinkään itse kirjoittaminen.

Tahtoni on päästä takaisin siihen sellaiseen leikkimieliseen ja henkevään tilaan, jota lentolupakirja edellyttää. Tahdon olla ottamatta liian vakavasti itseäni ja seikkailla ajatusten aalloilla, kuten aikanaan ennen kuin kirjoittaminen ryhtyi leiväksi. Tahmeista sanoista tulkoon jälleen jotain, millä ratsastaa arkisten pilvien yläpuolella. 

Toki nyt tuoreen lumipeitteen alle hautautunut kevät saa tulla aikanaan, ja sanallisetkin purot virrata sopivaan tahtiinsa. Pakottamalla syntyy harvoin mitään mainitsemisen arvoista, ja parhaat asiat tuppaavat ottamaan oman aikansa.

Kärsivällisyyttä, jos jotain, on tämä talvi minulle opettanut. Asioilla on tapana järjestyä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ajatuksia jaettavaksi?